Tässäpä pari käytännönvinkkiä randottavien laskumonojen valitsemiseen.
Ei varmaan ole epäselvää, että monojen on syytä olla sekä toimivat, että mukavat. Mono kun toimii voiman välittäjänä aivojesi ja suksiesi välillä. Merkittävää on myös se, että pidät niitä jalassa useamman tunnin päivässä. Hyvän monon löytäminen ei ole lainkaan itsestään selvyys. Viimeisten neljän vuoden aikana suon ylitykseen tarkoitetut astaloni ovat nähneet jos jonkinlaista jalkinetta, sitä oikeaa etsiessäni. Tässä artikkelissa en puutu monon kokoon tai vastaaviin seikkoihin. Nyt kiinnitän huomiota vain havaintoihin mitä teen monoja valitessani.
Valintaa tehdessäni toimivuus on mennyt mukavuuden edelle, mutta olisihan se mukavaa, että olisi mukavaa kun viettää aikaa ämpärit jaloissa. Ylämäki on ollut enemmän se osa päivää, mikä on pakko tehdä ennen itse asiaan pääsemistä. Ylös kun on mentävä, jos haluaa laskea mäkeä. Näin ollen sellaiset seikat kuten varren liikkuvuus tai grammojen viilaus eivät ole ne suurimmat tekijät. Pääpointit ovat suorituskykyisessä monossa, jota on voinut käyttää pin-siteessä.
Tässä Majavan kanssa Japanin vuoria valloittamassa. Jalassa Dynafitin Vulcanit. Vulcanit hajosivat tällä reissulla ja piti etsiä uudet monot.
En myöskään ole etsinyt monojenvalmistajalta valmista kokonaisuutta, vaan kuorta ja sisäkenkää erikseen. Olen jo vuosien ajan vaihtanut sisäkengän omaan jalkaani sopivaksi ja näin varmasti jatkossakin tulen tekemään. Sisäkengän vaihtamisella olen saanut poistettua turhaa tilaa ulkokuoren välistä ja saanut sillä istuvuutta jalkaan. Kokonaisuuteen vaikuttaa myös pohjallinen. Mielestäni pohjallinen on syytä vaihtaa lämpömuokattavaan malliin. Sillä on yllättävän iso vaikutus monon laskettavuuteen. Näillä kahdella helpolla toimenpiteellä saa tarkkuutta laskemiseen.
Tässä asioita mitä itse mietin monoja valitessa:
Monon lattiatuntuma
Ensimmäinen asia mitä testaan, on monon lattiatuntuma. Jos mono jalassa ei ole hyvä tuntumaa lattiaan, en sillä varmastikaan saa riittävää tuntumaa sukseen ja lumeen. Toiset monot vain tuntuvat jalassa enemmän pahvilaatikoilta kuin toiset. Tästä syystä tämä ensituntuma on tärkeä. Esimerkkinä laskin yhtenä vuotena saman valmistajan kahdella eri laskutyyliin tehdyllä monolla. Toiset oli tehty parkkilaskemiseen ja toiset taas randopainotteiseen laskemiseen. Monojen piti olla samasta lestistä tehdyt, mutta selvästi ne tuli eri linjastoilta. Randomonot eivät toimineet lainkaan, kun taas parkkimonoissa oli erinomainen tatsi. Ilmeisesti muotti oli sen verran erilainen, että hyvä laskutuntuma mikä parkkimonossa oli, oli tipotiessään. Näitä kahta monoa verratessa juurikin tämä lattiatuntuma oli kadonnut randomonoista.
Monoiksi valikoitui Salomonin M Labit. Erittäin toimiva mono, joskin oikeassa nilkassa olevan vamman takia haluan, että mono istuu paremmin nilkan kohdalta.
Varrenkulma
Randomonoja on kahta sorttia. On niitä, jotka on tehty ylämäki silmälläpitäen ja sitten niitä, jotka on tarkoitettu enemmän alamäkeen. Ylämäkimonoissa varren asento on selvästi pystympi ja taas laskumonoiksi tarkoitetuissa varren asento on enemmän eteenpäin kallistunut. On selvää, että hyvin pystyllä monolla ei pääse painamaan suksea käännökseen yhtä agressiivisesti kuin mitä jo laskuasennoltaan valmiiksi enemmän käännöksen päällä olevissa monoissa. Itselleni tärkeää on riittävä varren kulma ja olen ollut valmis tinkimään randomukavuudesta saadakseni paremman laskuasennon. Joillain valmistajilla tämä varrenkulma on säädettävissä.
Tämäkin kuru oli silkkaa nautintoa, kun jalassa oli laskemiseen tarkoitetut monot.
Varren korkeus
Yksi valmistaja tekee matalaa monoa ja toinen korkeampaa. Itse haen sellaista monoa, jonka varsi nousee riittävän korkealle. Korkeaan varteen saa paremman tuen kun ongelman hetki koitaa hiihtäessä. Näitä esimerkiksi ovat monasti tapahtuva yhtäkkinen lumiolosuhteen muuttuminen kesken käännöksen. Pehmeä ja matala varsi ei anna riittävää tukea.
Seuraava mono oli Roxan R3. Mikäli näissä olisi hieman enemmän etukallistusta, olisivat nämä itselleni täydelliset hiihtokaverit.
Keveys
Kun nyt joka tapauksessa on tultu siihen pisteeseen, missä parhaat mäet on jonkin haikin päässä, niin olen yrittänyt löytää kevyttä, mutta tukevaa monoa. Ylämäkeen mentäessä keveys on valttia, mutta kuten voi päätellä keveys vaikuttaa monon tukevuuteen. Tällä hetkellä materiaalien ja rakenteiden puolella on päästy about 1400-1500 grammaiseen laskettavaan randomonoon. Kevyempään kun mennään, niin sitä vähemmän se antaa tukea laskiessa. Omat mononi ovat olleet flexarvoltaan 130.
Jenkkilän maastot tuli tutuksi nytkyttelemällä
Ei turhia säätöjä
Monon tulee olla niin yksinkertainen kuin mahdollista. Ei ylimääräisiä säätöjä tai erikoisia solkiviritelmiä. Kaikki tällainen on hajoavaa ja tekee hiihtoretkestä painajaisen. Jos jokin laukeaa kun on kaukana tutusta mononkorjaajasta, niin silloin ollaan ongelmissa. Niinpä yksinkertainen mono, mistä puuttuvat kaikki turhat kilkkeet on paras mahdollinen.
Keväällä siirryin testaamaan Atomicin monoa. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä laskettavuus. Monon puettavuus onkin sitten yhtä tuskaa.
Nämä asiat siis itse otan huomioon kun valitsen monoja. Tämä kaikki siis siihen normaaliin mitä pitää ottaa huomioon kun monoja sovittaa.
Viimeisen neljän vuoden aikana laskettuja monoja:
Dalbello Lupo
Dynafit Vulcan
Salomon S/LAB MTN
Roxa R3 130
Atomic Hawx Ultra xtd 130
Atomic Hawxit ovat jalassa tänä talvena.