Talvi onlähtenyt aika kivasti liikkeeelle. Lunta tullut ja lumen perässä on liikuttu. Alpit ovat olleet mielessä ja sinne on ollut suunta jo kolmeen otteeseen.
Viime kesältä oli jäänyt plakkariin paluulippu Milanoon. Kesän reissuilla ollessa matkamuoto oli ostaa vain menolippuja, mutta kotiinpaluuseen halvimmaksi tavaksi jäi meno-paluulipun ostaminen. Lipun järkeilin jo kesällä niin, että jos kelit suosisivat, niin joulukuun alussa voisi käydä Alpeilla. Näinhän sitten kävi, että lunta satoi Alppilaan ja retkelle lähdettiin. Tosin lentojen suhteen tuli viime hetken muutoksia ja uusi kohde löytyi hieman lähempää Munchenistä. Siitä auto alle ja matkaan. Ennusteet lupasivat hyvät sateet Itävallan puolelle, mutta miten sitten kävikään. Lunta satoikin enemmän läntisille Alpeille. Jäin kuitenkin ihmettelemään lumitilannetta Itävallan ja Sveitsin suunnalla. Tässä klippiä siltä retkeltä.
Seuraava matka olikin suunnitteilla miltei heti kotiinpääsyn jälkeen. Nyt kuitenkin lento Milanoon ja Fiat Panda alle. Idea: ajaa sinne missä sataa eniten lunta. Tämä ei ollut retken suhteen kovinkaan vaikeaa, sillä lunta on Alpeille satanut tolkuttomia määriä. Vaikeaksi, ellei jopa erittäin hankalaksi retken kuitenkin teki jatkuvat lämpötilojen vaihtelut ja todella raivoisaksi äitynyt myrskytuuli. Jokainen ulkona liikkuva voi päätellä mitä tämä merkitsee. Reissuun mahtui hyviä ja sitten niitä erittäin huonoja päiviä, jolloin aamulla auton katolla nököttää mukavat 60cm lunta, mutta lämpötilan kohotessa se sulaa silmissä.
Kauden kolmannen Alppiretken tein Chamonixiin, missä pidin keliä viikon. Ystäväperheen olohuoneen lattialla lepuutellessa saattoin vain katsella jälleen lumen satamista kylään. Hissien aukioloa kytättiin herkeämättä ja jälleen muistui mieleen se, miksi Chamonix on niin vaikea paikka hyvälle hiihdolle. Myrskytuuletkin riepottelivat ja lopulta lumivyöryasteikko painui punaiselle näyttäen mukavaa 5/5. Siinä kohtaa oli hyvä nostaa kytkintä ja tulla kotiin.