Blogisarjan edellisissä osissa esittelin tulevaa kiipeilyreissuani Kirgistanin Ala-Archa laaksoon ja pureuduin siihen liittyvään logistiikkaan ja valmistautumiseen. Seuraavassa kahdessa osassa haluan jakaa reissun oppeja ja kokemuksiani paikallisesta kiipeilykulttuurista. Vietimme Kirgistanissa yhteensä 25 päivää, jotka voidaan kategorisoida kutakuinkin seuraavalla tavalla.
| Siirtymiset | 8 päivää |
| Lepo | 7 päivää |
| Kiipeily | 5 päivää |
| Harjoittelu | 3 päivää |
| Lennot/pakkaaminen | 2 päivää |
Varsinaisia kiipeilypäiviä tuli siis verrattain vähän, koska ne olivat niin rankkoja. Aikaa kului myös odotettua enemmän leirien välisiin siirtymisiin. Päädyimme asumaan ainoastaan Nauka-mökissä, koska sillä puolella laaksoa oli enemmän kuin tarpeeksi kiivettävää, emmekä halunneet käyttää enempää päiviä siirtymisiin. Kiipesimme yhteensä viisi reittiä kolmelta eri vuorelta:
Korona West Peak
- Akimov 3B
- Fedorov 4A
- Finnish Polkka 4A (ensinousu)
Baichichikey Peak
- Ilushenko 4B
Semenov-Tian-Shansky Peak
- Eropunov 3A (miksta-variaatio)
Kirgistanissa käytetään Neuvostoliiton vaikeusasteikkoa, joka kääntyy muihin asteikoihin seuraavan taulukon mukaisesti (https://www.summitpost.org/russian-alpine-grades/178646).
| Soviet Grade | Alpine Grade | UIAA Grade |
| 1B | F/PD | I/II |
| 2A | PD | II |
| 2B | PD+ | II/III |
| 3A | AD | III |
| 3B | AD+/D- | III/IV |
| 4A | D | IV |
| 4B | D+/TD- | IV/V |
| 5A | TD/ED | V |
| 5B | TD+/ED | V/VI |
| 6A | ED/ED+ | VI |
| 6B | ED3 and up | VII |
Akimov 3B
Erinomainen valinta ensimmäiseksi reitiksi. Lähestyminen Ratsekilta kestää noin 2-3 h ja Naukalta noin 30 min. Verrattain helppo 3B reitiksi, koska se on vain 300 m korkea ja suurimmaksi osaksi 40-45 asteista. Kuten Kuvasta 1 huomaa, reitillä on useita vaakasuoria halkeamia, joissa pääse lepuuttamaan jalkoja. Reitin kruksi on 20 m korkea 60° pätkä noin 80 m ennen huippua. Yläankkurin muodostavat vanhat slingit ison kiven ympärillä. Helpointa on laskeutua samaa reittiä pitkin. Laskeutuminen onnistuu myös vastakkaiselta puolelta, jolloin pääsee kävelemään laakson toista puolta ja Korona-mökin kautta takaisin Ratsekiin. Hyvä valinta, jos haluaa vaihtaa mökkiä, eikä ole liikaa tavaroita mukana.
Ensikosketus paikalliseen jäähän tuntui raskaalta, koska ennen tätä olin tottunut kiipeämään vain lyhyitä reittejä, vaikkakin pystysuoria. Käsivoimista ei ollut apua, vaan kaiken työn joutui tekemään reisillä ja pohkeilla. Laskeutuessa pudotin ATC:n ja jouduin laskeutumaan kahdeksikolla. En löytänyt alhaalta pudonnutta varmistuslaitetta, mutta lohdutuspalkintona löysin jonkun toisen pudottaman BD jääruuvin.
Fedorov 4A
Akimovista noin kilometrin vasemmalla sijaitseva Fedorov on hyvä perusreitti pienellä seikkailuelementillä. Reitti on melko helppo vaikeustasoonsa nähden, sillä se on vain 350 m korkea ja suurimmaksi osaksi 45 asteista. Reitin lopussa on sata metriä 60-70° jäätä. Reitti kulminoituu viimeiseen 50 metriin, jossa kohtaa kantin ja joutuu siirtymään sen vasemmalle puolelle (katso Kuva 4). Reitti päättyy jyrkällä nousulla kivikolle, missä odottaa vanhoista slingeistä rakennettu yläankkuri. Laskeutuminen onnistuu joko samaa reittiä pitkin tai vastakkaiselta puolelta kuten Akimovilla.
Finnish Polkka 4A
Oppaamme Alexeyn suunnittelema uusi reitti, joka yhdistää kaksi eri Plotnikovin variaatiota yhdeksi reitiksi. Sijaitsee Fedorovista pari sataa metriä vasemmalla. Hieman Fedorovia vaikeampi reitti: 420 m korkea ja suurimmaksi osaksi 45 asteista. Viimeiset pari sataa metriä on 60-70 asteista. Viimeiset 40 m on seikkailullista kiipeilyä 2 m kapeaa kurua pitkin.
Jumaroidessani ensimmäistä köydenpituutta huomasin, että pari metriä yläpuolellani repsottaa köyden paljas ydin. Köysi oli hinkkautunut kiveä vasten. Siirryin varovaisesti toiseen köyteen (kiivettiin tuplaköysillä) ja jatkoin matkaa. Vaurio tuli onneksi 7 m köyden loppupäästä, joten pystyimme jatkamaan matkaa eristämällä vaurion alppiperhosella (ensimmäinen ruuvi jouduttiin laittamaan aina >7 m etäisyydelle ankkurista). Emme halunneet leikata köyttä heti, koska halusimme edelleen kiivetä 60 m köysillä. Yksi syy tälle oli laskeutumissuunnitelma: halusimme laskeutua Fedorovin kautta, missä oli meidän tekemät abalakovit 60 m välein. Alppiperhosen takia laskeuduin kahdeksikolla, koska solmut luikertelevat sen läpi ongelmitta, toisin kuin monista muista laskeutumislaitteista.
Ilushenko 4B
Viiden tähden reitti. Toisin kuin edelliset reitit, tämä sijaitsee Baichichikey Peak:llä, joka on karkeasti ottaen Ratsekin ja Naukan välissä. Reitille lähestyminen on helpompaa Naukalta, koska lähestyessä siltä suunnalta välttää pitkän kivisorarinteen. Reitti on 400 m korkea ja seuraa suurimmaksi osaksi 5 m leveää 50-60 asteista jääkurua. Kruksin tarjoaa 20m korkea 85° pätkä. Kurun kapeuden takia reittiä ei kannata kiivetä enää myöhään keväällä päälle ropisevien kivien takia. Jos ei tähtää Baichichikeyn huipulle, yläankkurille ei ole varsinaisesti tarvetta, koska jää loivenee vaakasuoraksi. Naukalle palatessa kannattaa kävellä Baichichikeyn vastakkaiselta puolelta alas.
Eropunov 3A
Reissun loppuhuipennukseksi huiputimme Semenov-Tian-Shansky Peakin (4894 m) Eropovin miksta-variaatiota pitkin. Reitille lähestyminen Naukalta kestää noin tunnin. Reitti on pitkä ja raskas vaikeustasoonsa nähden: 1100 metriä 30-50° lunta, jäätä, kalliota ja kivisorarinnettä. Noustessa ylös tunsimme olomme varmaksi, eikä köysille ollut tarvetta. Jos reitin kruksi pitäisi määritellä, niin se olisi reitin vaatima kestävyyskunto. Laskeutumiselle on useampi eri vaihtoehto: sama reitti, Fedorov (huom. eri Fedorov kuin Korona West Peak:llä) tai Plakuschev. Emme löytäneet Fedorovin ankkuria, joten laskeuduimme ensimmäiset pari sataa metriä Plakuschevia pitkin, kunnes pystyimme siirtymään Fedoroville. Laskeuduimme yhteensä 23 köydenpituutta (50 m), joista puolet pilkkopimeässä. Koko seikkailuun meni yhteensä 16 tuntia.
Muut
Emme käyneet Korona-mökissä, joten moni reitti sillä puolella laaksoa jäi hampaankoloon, erityisesti Low 5A ja Barber 5B. Reitit ovat Free Korea Peakin helpoimmat ja niillä on mielenkiintoinen historia. Reitit avasivat (free solona) legendaariset alpinistit Jeff Lowe ja Henry Barber vuonna 1976 Ala-Archan kiipeilyfestivaaleilla. Muutama vuosi avaamisen jälkeen Low:n alussa sijaitseva jäätikkö halkesi, ja uusi reunarailo (bergschrund) muodosti jännittävän kruksin: noin 50 m hänkkijäätä. Ajan myötä hänkki silottui vertikaaliksi, mutta se muodostaa edelleen reitin kruksin. Reitin vaikeustaso on pysynyt samana tästä huolimatta.
