Jääkiipeily on kerännyt mainetta kylmänä ja pelottavana harrastuksena. Osittain tämä pitääkin paikkaansa, mutta sopivilla varusteilla ja oikeanlaisella pukeutumisella toiminnasta saadaan paikoitellen jopa nautinnollista. Pelottavuus vähenee, kun hakkujen ja rautojen käyttöä harjoitellaan turvallisesti yläköydessä.
Jääkiipeilyn harjoittelu kannattaa aloittaa yläköydessä. Tällöin voi rauhassa opetella oikeaa lyöntitekniikkaa ja jalkojen käyttöä stressittömässä olotilassa. Tämä koskee myös kokeneita kalliokiipeilijöitä, joilla on usein kova kiire köyden terävään päähän liidaamaan. Kalliokiipeilyllä ja jääkiipeilyllä ei ole varsinaisesti kovinkaan paljoa yhteistä, joten jokaisen kannattaa alussa omaksua aloittelijan nöyrä mieli. Usein vahvat kiipeilijät toteavat, että jaksavat kyllä roikkua hakkujen muodostamista kahvoista vaikka koko päivän, mutta valitettavasti jäälle ominaisen epästabiiliuden vuoksi ne hakut eivät aina pysy jäässä. Ammattilaiskiipeilijä Will Gaddin mukaan tarvitaan vähintään 150 nousua 30m metrin jääseinällä ennenkuin syntyy minkäänlaista ajatusta siitä, miten jää käyttäytyy. Nämä nousut on järkevää tehdä yläköydessä. Klikkaa itsesi lukemaan Gaddin artikkeli “Ice climbing is not rock climbing” jossa varoittavan esimerkin kanssa käydään lävitse sitä kuinka jääkiipeilyä kannattaa lähestyä.
Jäähakut
Jääkiipeilyyn tarkoitetut hakut poikkeavat paljon vuorikiipeilyhakuista. Modernit hakut on tarkoitettu käytettäväksi ilman leasheja eli niistä pitää itse pitää kiinni. Hakkujen kädensijat on muotoiltu ergonomisesti niin, että kiinnipitämiseen ei tarvitse paljoa lihasvoimaa. Jääkiipeilyyn tarkoitettujen hakkujen varsi on pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän käyrä. Tällä estetään rystysiä osumasta jäähän lyönnin aika ja helpotetaan pullistumien sekä hyllyjen päälle lyömistä. Yleissääntönä voisi pitää, että mitä suorempi hakun varsi, sitä soveltuvampi se on loivalle jäälle ja teknisempään vuorikiipeilyyn. Black Diamondin Viper sekä Petzlin Quark ovat hyviä esimerkkejä tämä kategorian hakuista. Käyremmät hakut kuten Cassinin X-dream, Grivelin Tech Machine, Petzlin Nomic, Black Diamondin Fuel ja uusi Reactor ovat soveltuvampia jyrkälle jäälle ja mikstaan sekä drytoolaukseen eli kallion kiipeämiseen hakkujen ja rautojen avulla.
Perinteisesti jäähakuissa on lisäksi ollut joko kaavin tai vasara. Kaavinta on käytetty jään tasoittelemiseen esimerkiksi jääruuvin asennusta varten tai vaikka pienen varmistushyllyn kaivamiseen. Vasaraa taas voi käyttää pitonien lyömiseen. Vuorikäytössä kaapimella on oma paikkansa, mutta nykyään putouskiipeilyssä käytetään yleensä hakkuja joissa ei ole vasaraa tai kaavinta. Toisinaan myös vasara molemmissa hakuissa voi olla perusteltu ratkaisu jos pitää lyödä paljon pitoneita kallioon, esimerkiksi pitkillä mikstareiteillä.
Jääraudat
Jääraudat voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Vaellusraudat on tarkoitettu jäätikkövaelllukseen ja niissä on yleensä kaksi leveää etupiikkiä. Nämä raudat on tarkoitettu pääasiallisesti lumen kiipeämiseen ja jäätikölläkävelyyn. Putouskiipeilyyn tarkoitetuissa raudoissa kärkipiikit ovat pystyssä ja niitä on yksi tai kaksi. Kahdella kärkipiikillä olevat raudat kuten Grivelin G12 tai Petzlin Lynx antavat pehmeässä jäässä paremmin tukea jaloille. Yhdellä kärkipiikillä varustetut mono-point -raudat ovat omimmillaan vaikeammassa jääkiipeilyssä ja mikstakiipeilyssä. Yhden kärkipiikin etuja on, että se rikkoo vähemmän jäätä ja on tarkempi, kuin kahdella kärkipiikillä varustettu rauta. Mono-point -rautojen edut tulevatkin parhaiten esille silloin kun kiivetään jännitteistä, helposti murtuvaa jäätä. Esimerkkejä yksipiikkisistä raudoista ovat Black Diamondin Stinger, Grivelin G20+ ja Rambo 4 sekä Petzlin Dart. Joissakin raudoissa kuten Petzlin Lynxissa on mahdollista muuttaa raudat kaksipiikkisistä yksipiikkisiksi.
Jääraudoissa käytetään muutamaa erilaista kiinnitystapaa. Täysautomaattiraudat kiinnitetään kenkiin pikakiinnikkeillä edestä ja takaa. Pikakiinnikkeillä raudat saadaan jämäkästi kiinni kenkään ja ne soveltuvat parhaiten putouskiipeilyyn. Pikakiinnikkeiden käyttö edellyttää kiipeilykengältä raudoille tarkoitettuja kiinnityspaikkoja edessä ja takana. Joissakin kengissä on paikka raudoille vain takana, jolloin voidaan käyttää puoliautomaattirautaa. Puoliautomaattiraudassa on takana pikakiinnike ja edessä kuonokoppa. Remmikiinnitteiset raudat voidaan kiinnittää melkein mihin tahansa jalkineisiin, mutta ne eivät sovellu putouskiipeilyyn.
Jääkiipeilykengät
Putouskiipeilyyn soveltuva kenkä on Suomen oloihin riittävän lämmin ja siitä löytyy jäärautojen kiinnittämiseen soveltuvat paikat. Parasta olisi jos kenkään saisi kiinni täysautomaattiraudat. Tällaisessa kengässä voi myös halutessaan käyttää puoliautomaattirautoja. Tärkein ominaisuus kengässä on sen sopivuus omaan jalkaan ja sopiva koko. Jääkiipeilykenkä tulee olla sen verran iso, etteivät varpaat osu kärkeen. Liian pienen kengän kanssa kärkipiikkien potkiminen jäähän voi olla kivuliasta. Liian ison kengän tunnistaa siitä, että jalka pääsee liikkumaan kengässä eikä kantapää pysy paikoillaan. Suomen oloihin soveltuu mainiosti La Sportivan Nepal EVO kenkä. Siinä on mukavan tilava lesti ja riittävästi eristettä kylmiin keskitalven päiviin. Kevyempää kenkää hakevalle La Sportivan Trango Ice Cube on oiva valinta. Kengässä on kuitenkin suht kapea lesti joten leveämmällä koivella varustettujen kannattaa sovittaa Scarpan Phantom Techiä.
Kypärä
Jääkiipeillessä tulee ehdottomasti käyttää kypärää sekä varmistajalla että kiipeilijällä. Kiipeilyn aikana seinältä tippuu enemmän tai vähemmän jäätä, joten pään suojaaminen on tarpeen. Varmistuspaikka tulee valita niin, ettei varmistaja joudu tulilinjalle väistelemään kiipeilijän pudottamia jääkimpaleita. Kiipeilijän silmät on myös hyvä suojata pieniltä jääsirpaleiltä. Tähän tarkoitukseen on Petzlin kypäriin sopiva Vizion-visiiri. Myös erilaiset suojalasit toimivat hyvin.
Mistä aloittaa?
Pääkaupunkiseudulla on useampi jääputous, joissa pääset kiipeämään luonnonjäällä. Kauhalan jääputous Westerkullantien varressa tarjoaa muutaman helpon linjan joiden päälle pääsee turvallisesti polkua pitkin asettamaan yläköyden. Paikka on lisäksi jäävarma ja kiipeämään pääsee yleensä tammikuun alussa.
Nuuksion Romvuoren putoukset tarjoavat monen tasoisia haasteita.
Löytyy lyhyttä ja pidempää reittiä sekä sisäkulmaa, släbiä ja puikkoa. Aloittelijoille löytyy muutama helppo linja. Korkeampien reittien päälle pääseminen vaatii hieman patikointia, mutta selkeästi järven jäältä havaittavien matalampien putousten päälle pääsee helposti ja niissäkin riittää harjoittelumaastoa. Putoukset löytyvät Nuuksion Pitkäjärven rannalta lähestulkoon Solvallaa vastapäätä.
Helsingissä jääkiipeilyä pääsee kokeilemaan myös kaupallisella kiipeilyseinällä, jonka jäädyttämisestä vastaa Adventure Partners. Heidän kauttaan on mahdollista kokeilla jääkiipeilyä lainavarusteilla ohjatusti. Pohjoiseen suuntautuvan loman yhteydessä on myös mahdollista kokeilla jääkiipeilyä matalalla kynnyksellä. Bliss Adventure järjestää jääkiipeilykokeiluja Pyhän hiihtokeskuksen jäädytetyllä jääseinällä sekä retkiä Korouoman rotkolaaksoon.