Hissijonojen hälinän jäädessä taakse alkaa se todellinen seikkailu. Vapaalasku – oli alla sitten sukset tai splittilauta – tarjoaa vapauden valita omat laskulinjat, nauttia koskemattomasta puuterista ja kokea luonnon rauha tavalla, joka ei hoidetuissa rinteissä ole mahdollista. Mutta kun siirrymme merkittyjen reittien ulkopuolelle takamaastoon, vastuu omasta turvallisuudesta ja liikkumisesta siirtyy täysin laskijalle itselleen.
Monelle kokeneellekin rinnelaskijalle oikeiden vapaalaskuvälineiden valinta voi tuntua aluksi melkoiselta viidakolta. Miten sovittaa yhteen keveys nousuissa ja vakaus vauhdikkaissa laskuissa? Mitä varusteita ilman ei yksinkertaisesti voi lähteä matkaan? Oikein valitut välineet eivät ole vain mukavuuskysymys; ne ovat edellytys sille, että jaksat nauttia päivästä alusta loppuun ja – mikä tärkeintä – palaat turvallisesti kotiin.
Tässä tekstissä käymme läpi neljä kriittistä varustekokonaisuutta, jotka muodostavat onnistuneen vapaalaskupäivän perustan. Keskitymme ratkaisuihin, jotka palvelevat sinua niin hikisillä nousuilla kuin vauhdikkailla laskuillakin, unohtamatta takamaaston tärkeintä sääntöä: turvallisuus ensin.
1. Vapaalaskusukset ja -siteet – Valitse välineet maaston ja taitotason mukaan
Vapaalaskussa välineiden valinta on aina tasapainoilua nousemisen keveyden ja laskemisen nautinnon välillä. Rinteessä suksi tai lauta saa olla jäykkä ja painava vakauden takaamiseksi, mutta takamaastossa jokainen gramma tuntuu jaloissa pitkän nousun aikana. Siksi modernit vapaalaskuvälineet hyödyntävät kevyitä materiaaleja, kuten hiilikuitua ja kevennettyjä puuytimiä, tinkimättä kuitenkaan liiaksi laskutuntumasta.
Vapaalasku vai rinnelasku – Miten välineet eroavat toisistaan?
Suurin ero rinnelaskuvälineisiin löytyy muotoilusta ja mitoituksesta. Umpilumessa (deep pow) välineen on ”kelluttava” pinnalla, jotta laskeminen on vaivatonta ja hauskaa. Tämä saavutetaan leventämällä suksen tai laudan vyötäröä ja muokkaamalla sen profiilia.
- Leveys ja kantavuus (Float): Leveämpi väline jakaa laskijan painon laajemmalle alueelle. Pehmeään lumeen suunnatut sukset ovat usein yli 100 mm leveitä vyötäröltä. Lumilautailijoille esimerkiksi Tokyo Aave Directional – lumilauta on erinomainen esimerkki muodosta, jossa pidempi ja leveämpi ”nose” nostaa laudan automaattisesti lumen pinnalle, vähentäen takajalan rasitusta.
- Rocker-profiili vs. Camber: Perinteinen jalkavuus (Camber) tuo pitoa kovalla alustalla ja jäisillä nousuilla. Rocker eli käänteinen jalkavuus suksen tai laudan kärjissä puolestaan helpottaa kääntymistä syvässä lumessa ja tekee välineestä ketterämmän tiheässä metsässä laskiessa.
- Paino vs. vakaus: Kevyt hiilikuitusuksi on unelma ylämäkeen, mutta se voi olla ”hermostunut” kovassa vauhdissa ja jäisellä alustalla. Puuydin tuo laskuun rauhallisuutta ja vaimennusta, mikä on monelle laskijalle tärkeämpää kuin äärimmäinen keveys.
Siteiden merkitys takamaastossa
Jos tavoitteenasi on liikkua lihasvoimin ylös tunturiin, siteet ovat kriittisin komponentti. Laskettelijoille tech-siteet (ns. pin-siteet) ovat standardi niiden ylivoimaisen keveyden ja rullaavan askeleen ansiosta. Jos kuitenkin lasket aggressiivisesti ja hypidät kallioilta, tukevampi hybridi-side voi olla parempi valinta, vaikka se painaakin hieman enemmän.
Lumilautailijoille tehokkain tapa liikkua takamaastossa on splitboard eli halkaistava lumilauta. Quill Split -splitboard edustaa modernia suunnittelua, jossa lauta halkaistaan nousua varten kahdeksi ”sukseksi”. Tämä mahdollistaa hiihtämisen ylämäkeen nousukarvojen avulla, mikä on huomattavasti lumikenkäilyä nopeampaa ja ergonomisempaa.
Splittilautailijan on syytä kiinnittää huomiota myös siteiden ja laudan liitoskohtiin. Laadukkaat helat, kuten Molded Fixie Clips, pitävät laudan puoliskot tiukasti yhdessä laskun aikana, jotta tuntuma vastaisi mahdollisimman paljon kiinteää lautaa.
Pro-vinkki: ”Valitse sukset tai splittilauta sen perusteella, missä lasket 80 % ajasta. Älä osta välineitä vain yhtä unelmien puuteripäivää varten, vaan hae monipuolisuutta (all-mountain), joka toimii luotettavasti myös tuulenpieksemällä kovalla lumella ja vaihtelevissa olosuhteissa.”
2. Vapaalaskumonot – Miksi oikea lesti ja varren liikkuvuus ovat kriittisiä?
Jos olet joskus yrittänyt vaeltaa jäykillä rinnemonoilla, tiedät mistä puhumme. Raskas askel, rajoittunut nilkan liike ja puristava tunne tekevät noususta nopeasti tuskallisen. Vapaalaskumonojen ja -kenkien suunnittelussa yhdistyvätkin vuorikiipeilykengän ketteryys ja laskukengän tuki.
Mukavuus on suorituskykyä
Takamaastossa päivät ovat usein pitkiä, ja jalka tekee työtä koko ajan – ylöspäin hiihdettäessä ja alaspäin laskiessa. Huonosti istuva mono voi katkaista verenkierron, mikä johtaa paleltumiin kylmemmillä keleillä, tai aiheuttaa kivuliaita hiertymiä, jotka pilavat koko reissun. ”Mukavuus” ei siis tarkoita pelkkää pehmeyttä, vaan sitä, että kenkä istuu anatomisesti oikein eikä estä jalan luonnollista toimintaa.
Lumilautailijoille esimerkiksi Deeluxe Aeris -lumilautakengät tarjoavat erinomaisen yhdistelmän tukea ja mukavuutta. Niiden suunnittelussa on otettu huomioon backcountry-laskemisen vaatimukset, jolloin kenkä tukee jalkaa oikeista kohdista nousun aikana, mutta antaa tarvittavaa joustoa surffaavaan laskutyyliin.
Ominaisuudet, joihin kannattaa kiinnittää huomiota
Oikean vapaalaskukengän valinta on usein kompromissien tekemistä, mutta tietyistä perusominaisuuksista ei kannata tinkiä:
- Walk-mode (kävelymoodi): Tämä on vapaalaskumonen tärkein ominaisuus. Vapauttamalla varren lukituksen, nilkka pääsee liikkumaan vapaammin. Mitä suurempi varren liikkuvuus (Range of Motion) on asteina, sitä pidemmän ja rennomman askeleen voit ottaa. Tämä säästää valtavasti energiaa ylämäessä. Esimerkiksi Deeluxe X-plorer -kengät on varustettu ominaisuuksilla, jotka tekevät skinaamisesta ja bootpack-nousuista huomattavasti miellyttävämpää.
- Weight: Kevyt mono on ilo ylämäessä, mutta liian kevennetty rakenne voi tuntua heppoiselta kovassa vauhdissa. Aktiiviselle harrastajalle noin 1,5 kg (per mono) on usein hyvä ”sweet spot” painon ja suorituskyvyn välillä.
- Lämpömuokattavuus: Useimmissa laadukkaissa monoissa on lämpömuokattava sisäkenkä (liner). Se muotoutuu tarkasti jalkasi mukaan, poistaen painepisteitä ja parantaen istuvuutta. Tämä on pieni vaiva, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.
- Pohjan pito: Takamaastossa joutuu usein irrottamaan sukset tai laudan ja kiipeämään jalan kivikkoisissa tai jäisissä kohdissa. Kuminen, kuvioitu pohja (kuten Vibram) on ehdoton turvallisuustekijä liukastumisten välttämiseksi.
3. Lumiturvallisuusvälineet – Piippari, sondi ja lapio kuuluvat aina reppuun
Tämä on sääntö, josta ei neuvotella: takamaastoon ei ole asiaa ilman asianmukaisia pelastusvälineitä. Vaikka laskisit vain ”vähän offarin puolella” hiihtokeskuksen vieressä, hoidetun rinteen ulkopuolella olet luonnonvoimien armoilla. Lumivyöry ei kysy taitotasoasi tai sitä, kuinka kaukana olet lähimmästä hissistä.
Pyhä kolminaisuus: Älä koskaan lähde ilman näitä
Jokaisen ryhmän jäsenen on kannettava mukanaan kolmea perusvarustetta. Nämä ovat vakuutus, jota toivottavasti et koskaan joudu käyttämään, mutta tilanteen vaatiessa ne ovat ainoa keino pelastaa kaverin henki.
1. Lumivyörypiippari (Transceiver)
Piippari on elektroninen lähetin-vastaanotin, jota pidetään aina päällä ja vartaloa vasten kiinnitettynä (ei repussa!). Nykyaikaiset, digitaaliset kolmiantenniset laitteet, kuten NEO BT PRO – piippari, tekevät etsinnästä huomattavasti intuitiivisempaa ja nopeampaa kuin vanhat analogiset mallit. Muista, että pelkkä laite ei pelasta ketään – säännöllinen harjoittelu ja ”group check” eli piipparitarkastus ennen jokaista laskupäivää ovat elintärkeitä rutiineja.
2. Sondi (Probe)
Kun uhri on paikannettu piipparilla, sondi eli kokoontaittuva etsintäkeppi auttaa määrittämään uhrin tarkan sijainnin ja syvyyden lumen alla. Hyvä sondi on nopea koota yhdellä ranneliikkeellä ja tarpeeksi jäykkä lävistämään tiiviinkin vyörymassan.
3. Lapio
Tässä kohtaa moni tekee virheen säästämällä painossa. Muovilapio ei yksinkertaisesti kestä kovaa, betonimaiseksi pakkautunutta vyörylumimassaa. Valitse aina metallilapainen malli. Teleskooppivarsi ja D-muotoinen kahva parantavat kaivuuergonomiaa merkittävästi, mikä säästää voimia ja nopeuttaa kaivamista kriittisellä hetkellä.
Jos olet hankkimassa ensimmäisiä varusteitasi, valmis paketti on usein kustannustehokkain ja varmin valinta. Esimerkiksi PACK SAFETY BOX EVO5+ – piipparisetti sisältää kaiken tarvittavan: laadukkaan piipparin, kestävän sondin ja metallilapion.
Lumivyöryreput ja lisäturva
Perusvälineiden lisäksi yhä useampi vapaalaskija valitsee selkäänsä lumivyöryrepun (airbag backpack). Laukaisukahvasta vetämällä repusta täyttyy suuri ilmatyyny, jonka tarkoitus on pitää laskija lumimassan pinnalla vyöryn sattuessa. Vaikka airbag lisää turvallisuusmarginaalia, se ei koskaan korvaa perusvälineitä tai järkevää reittivalintaa.
Oli repussasi turvatyyny tai ei, sen on oltava nimenomaan laskemiseen suunniteltu, jotta se pysyy tukevasti selässä vauhdikkaissakin käännöksissä. Esimerkiksi TOUR32 – laskureppu tarjoaa erilliset taskut turvavälineille, jotta ne ovat salamannopeasti saatavilla hätätilanteessa ilman repun sisällön mylläämistä.
4. Nousukarvat ja teleskooppisauvat – Välttämättömät varusteet ylämäkeen
Ilman toimivia nousukarvoja eli ”skinejä” matka tyssää kirjaimellisesti ensimmäiseen ylämäkeen. Skinit ovat suksen tai splittilaudan pohjaan liimattavat kankaat, joiden karva osoittaa taaksepäin. Tämä nerokas, vuosisatoja vanha keksintö mahdollistaa suksen luistamisen eteenpäin, mutta estää sitä lipsumasta taaksepäin ponnistusvaiheessa.
Nousukarvojen (Skinit) valinta ja huolto
Oikea materiaalivalinta vaikuttaa dramaattisesti siihen, kuinka paljon energiaa kulutat nousussa. Nylon-skinit pitävät kuin tauti ja kestävät kulutusta, mutta ne eivät luista yhtä hyvin kuin Mohair-skinit. Useimmille harrastajille paras valinta on niin sanottu ”Mix” (esim. 70% mohair, 30% nylon), joka yhdistää molempien parhaat puolet: hyvän luiston, riittävän pidon ja kestävyyden.
Laadukkaat vaihtoehdot, kuten Alpinist Free 140mm Universal – nousukarvat, ovat leikattavissa omien välineiden mittoihin sopiviksi. On tärkeää, että karva peittää koko pohjan leveyden lukuun ottamatta teräskantteja, jotta pito säilyy myös jäisillä traverseilla eli sivurinteessä kulkiessa.
Muista myös huolto: Pidä liimapinta puhtaana roskista. Jos kärkilenkki tai takakiinnitys hajoaa kesken reissun, matka voi muuttua painajaiseksi. Fiksu laskija pitääkin repussa aina mukana varaosia, kuten T-Bar 95mm -nousukarvojen varaosia, tai vähintäänkin rullan ilmastointiteippiä pikakorjauksia varten.
Mitä muuta tarvitset onnistuneeseen päivään?
Teleskooppisauvat
Säädettävät sauvat eivät ole hifistelyä, vaan välttämättömyys. Pitkässä loivassa nousussa tai tasaisella lykkkiessä sauva saa olla pitkä. Jyrkässä rinteessä tai traverse-osuudella rinteen puoleista sauvaa on usein tarpeen lyhentää. Laskiessa sauvat taas säädetään lyhyemmiksi. Varmista myös, että sauvoissasi on riittävän isot ”puuterisommat”, jotta ne eivät uppoa syvään lumeen painoa varatessa.
Milloin tarvitaan hankiraudat (Crampons)?
Keväällä aamut ovat usein jäisiä, ja pelkkä skini ei välttämättä pidä kovalla korpulla. Tällöin siteisiin kiinnitettävät hankiraudat pureutuvat lumeen ja estävät sivuluisun. Splittilautailijoille esimerkiksi Ibex ST Crampons Narrow on helppo asentaa paikoilleen ilman siteen irrottamista, mikä lisää turvallisuutta jyrkissä ja jäisissä paikoissa.
Laskurepun organisointi
Kaikki nämä varusteet on saatava kulkemaan mukana järkevästi. Hyvässä vapaalaskurepussa painopiste pysyy lähellä selkää, eikä reppu heilu laskun aikana. Pakkaa painavimmat tavarat (kuten vesi ja varaosat) lähelle selkää ja alas. Taukotakki ja ensiapupakkaus kannattaa pitää helposti saatavilla.
Repun koko määräytyy reissun pituuden mukaan. Päiväreissulle riittää usein 25–35 litran reppu, kuten Alpinist Guide 38L – laskureppu, johon mahtuu mukavasti vaihtovaatteet, eväät ja turvavälineet. Muista hyödyntää repun ulkopuoliset kiinnityspisteet kypärälle ja jäähakulle, jotta ne eivät vie tilaa repun sisältä.
Vapaalaskuvälineet vaativat tutustumista ja huoltoa
Huippuluokan vapaalaskuvälineet ovat sijoitus sekä turvallisuuteen että laskunautintoon, mutta pelkkä varusteiden hankinta ei vielä takaa onnistunutta reissua. Ennen kuin suuntaat takamaastoon, on ensiarvoisen tärkeää tuntea omat varusteensa läpikotaisin. Tämä pätee erityisesti turvallisuusvarusteisiin; piipparin käyttöä, rinkan säätöjä ja sondin kasaamista kannattaa harjoitella kotioloissa tai lähimetsässä, jotta tositilanteessa toiminta tulee suoraan selkäytimestä ilman sähläystä.
Myös varusteiden kunto vaikuttaa suoraan päivän kulkuun. Oikein huolletut vapaalaskuvälineet tekevät nousemisesta kevyempää ja laskemisesta hallitumpaa. Tarkista säännöllisesti nousukarvojen liimapinnan kunto, monojen solkien ehjyys ja siteiden toimivuus, sillä mikään ei pilaa puuteripäivää nopeammin kuin kaukana vuoristossa hajoava varuste. Kun vapaalaskuvälineet ovat kunnossa ja tiedät tarkalleen miten ne toimivat, voit keskittyä täysin olennaiseen eli laskemisesta nauttimiseen ja turvalliseen reitinvalintaan.