Vuosi sitten söin sanani Lofooteille kerta toisensa jälkeen palaavista kiipeilijöistä alueen paljastuessa kauneimmaksi paikaksi missä oli tullut käytyä. Olisihan se pitänyt arvata, että Bohuslänin kanssa tulee käymään samalla tavalla. Mikä ihme ajaa porukkaa Ruotsin länsirannikolle yhden köydenpituuden trädireittien luokse? Eikö Olhava, Kustavi ja idän ihmeet riitä?
No ei, sillä Bohuslänin miljöö on sekoitus Norjaa ja Ahvenanmaata. Kiipeilykallioiden keskittymä on huima ja linjojen laatu jotain käsittämätöntä. Miten voi olla niin paljon hyvää kiipeilyä niin pienellä alueella? Ihastuin paikkaan välitömästi, sillä kun trädikiipeily on lähellä sydäntä, ei Euroopasta löydy parempaa paikkaa yhden köydenpituuden jammailuun.
Joonan ja Maijan heittämä kutsu seuraksi Ruotsiin tuli juuri sopivaan saumaan. Meidän talvikausi oli jatkunut viimeiset yhdeksän kuukautta hiihdon ja talvikiipeilyn merkeissä, lukuun ottamatta lyhyttä Espanjan reissua vuodenvaihteessa, jolloin hiekkarannalla piti makoilla fleece päällä ja villasukat jalassa. Kesäkuun lopussa mielessä siinsi vain lämpö ja kalliokiipeily, mitkä Bohuslän yhdistäisi loistavasti.
Lautta Turusta Tukholmaan ja reilu viiden tunnin ajelu öisen Ruotsin läpi buffetövereissä meinasi pistää väsyttämään, mutta aamuhämärän seasta pilkistävät graniittimöhkäleet terästivät keskittymistä sen verran, että päästiin turvallisesti Bohuslänin kiipeilyseuran ylläpitämän majan luokse telttailemaan. Kiipeilymajalta löytyy olemattomaan kuuden euron hintaan telttapaikka, vessat, juokseva (tosin radonpitoinen) vesi ja muut tarpeelliset trädikiipeilijän tarvitsemat mukavuudet. Majaankin pääsee maksamalla hieman lisää. Oikeastaan ainut miinus kiipeilymökillä oli parkkipaikkojen vähyys. Aina sai jännittää mahtuuko auto iltatetriksessä parkkiin vai tuleeko rankkua ja majan alapuolinen mäki käveltäväksi.
Meinasin alkuun kirjoittaa infopläjäyksen Bohuslänin kiipeilystä ja vinkit parhaista reiteistä, mutta tarkempaan asiaa mietittyäni, ei yhdeksän päivän kiipeilyn jälkeen voi sellaista oikein tehdä. Varsinkin kun muista suomalaisista kiipeilyblogeista löytyy jo niin erinomaisia vinkkejä useamman reissun kokemuksella. Esimerkiksi `Revontulia` ja `Haukkari` blogeista.
Ennen reissua kysäisin Hämäläisen Laurilta suosituksia kolmen tähden linjoista ja sainkin varsin kattavan listan mieleen jääneistä reiteistä. Tuota listaa aloin tikata reitti kerrallaan, vailla pelkoa huonosta kiipeilystä. Tosin voiko Bohuslänissä edes olla huonoa kiipeilyä?
Ainoa huono juttu kesän reissussa oli se, että päivät loppuivat kesken. Seuraavan kerran pitää varata aikaa kuukausi, jotta alueesta ehtii ottaa kaiken irti. Ja sen jälkeen uskaltaa jo ehkä kirjoittaa laajemman vinkkipaketin alueen parhaista paikoista ja reiteistä, logistiikkaa ja muuta elämistä unohtamatta.